Vietnam ----> Hanoi, Vinh ja Hue

Iltaa kaikille Vietnamista!

On aika taas paivittaa blogia kun edellisesta merkinnasta on jo viikko ja paljon on taas kerennyt tapahtua. Vietnamista on tullut jo maantieteellisesti noin puolet tutkittua ja aika tilittaa kokemuksia.

Paadyimme lentamaan Hong Kongista Hanoihin kun juna/bussi/taksi reissu meni liian monimutkaiseksi ja tarkkaa reittia ei ikina edes saatu selville. Ensimmaiset kuumotukset meille jaettiin Hong Kongin lentokentalla kun paikalliset lentokenttavirkailijat oli sita mielta etta meita ei tulla paastamaan maahan Vietnamissa, koska meilla ei ollut esittaa mitaan lippua milloin aiotaan poistua maasta. Pienen saadon jalkeen jouduimme allekirjoittamaan lapun jossa otimme vastaan kaiken laillisen ja rahallisen vastuun Vietnamiin lentamisesta. Passitarkastuksessa hieman meinas molempia hikoiluttaa Hanoissa, mutta paikallista virkamiesta ei paljoa liput tai mikaan muukaan kiinnostanut ja passimme leimattiin alta minuutissa. Tuloksena 14 paivaa aikaa poistua Vietnamista.

Hanoin guesthouselle paastyamme spottasimme paikallisoppaamme Ilen viereisesta Bia Hoi(paikallinen olut, jota jatkat itse valmistaa. Noin 13 centtia lasi) kuppilasta. Tasta siirryimmekin melkein heti seuraavaan Bia Hoi paikkaan eli mahtavaan Bia Hoi Corneriin. Paikka oli siis risteys jonka jokaisessa kulmassa oli paikka jossa paikallista ohrapirteloa myytiin. Siella istuttiin kadunpuolella muovijakkaroilla ja jengia riitti turisteista paikallisiin. Tapasimme nopeasti myos muut Hanoi suomalaiset jotka olivat vaihdossa paikallisessa yliopistossa. Hanoissa ensimmaisena huomion varasti paikallinen liikenne. Sen psykedeelisyys oli jotain aivan jarkyttavaa. Skoottereita meni joka suuntaan ja niiden keskella autoja, busseja ja myos ihmisia jalan. Ensimmaista kertaa kun piti lahtea katua ylittamaan niin pelotti aika paljon. Sinne skoottereiden ja muiden ajoneuvojen valiin pitaa vaan kylmasti kavella ja ne sitten vaistelee. Ainakin viela ollaan hengissa. Hanoi oli todella positiivinen kaupunki ja ihmiset(suomalaiset ja myos paikalliset) oli poikkeuksetta todella mukavia. 2 paivaa Hanoissa oltuamme matkakaksikkomme sai taydennysta kun suoraan Malesian viidakoista paikalle polahti kokenut reissuruuna nimelta Joni Karjalainen. Joni oli juuri taydellinen lisa matkaporukkaamme ja toi sen oikean asenteen matkaamme. Turha mitaan on suunnitella. Mennaan silloin kun silta tuntuu ja maaranpaalla ei ole aina niin valia. Tasta ensimmainen esimerkki oli ensimmaisten junalippujen osto pois Hanoista. Menimme juna-asemalle ilman tietoa mihin ollaan lahdossa. Katsottiin taulua missa oli kaupunkien nimia ja valittiin yksi. Kaveltiin tiskille ja ostettiin kolme lippua paikkaan nimelta Vinh. Meilla oli tieto etta se oli jossain etelassa ja seuraavana aamuna oli kymmenelta lahto. Viimeista iltaa Hanoissa juhlistimme oikein kunnolla ja loppuillasta eksyttiin paikallisten sekaan ja vietettiin iltaa ilman yhteista kielta. Hauskaa oli ja kokemuksia karttui mukaan todella iso nippu.
Seuraavana aamuna iskettiin sitten junan vitosluokkaan(puupenkit ja todella paljon ihmisia) ei niin hyvin levanneena. Jengi katteli meita ihmeissaaan koko matkan ja aapo naytteli porukalle kartasta missa suomi on ja madventuresin kirjasta loytyi myos kuvia talvisesta Suomesta. Jengi oli todella ihmeissaan. Ilmeista naki etta heidan ajatusmaailmalla oli vaikea tajuta etta jotkut tulisivat noin kaukaa. Junamatka oli positiivinen kokemus vaikkakin henkilokohtaisesti olin noin 5 tunnin jalkeen aivan varma etta lahtee kohta henki. Vinkkina muille matkaajille on, etta pitkat junamatkat vitosluokassa ja edellisesta illasta johtuvat olotilat ei ole hyva yhdistelma. Perille kuitenkin paastiin vaikka sitakaan ei ihan heti itse tajuttu. Yhdella pysakilla jotkut rupesivat laiskimaan mua takaraivoon ja kaikille meille alkoi kova aaninen kalatys. Ymmarrettiin etta istutaan jonkun muun istumapaikalla. Sitten otettiin liput esiin ja naytettiin etta kylla nama ovat meidan paikat jonka jalleen ilmoitettiin etta tama on meidan pysakki. Juna oli jo lahdossa eteenpain ja paasimme ulos junasta juuri ja juuri ajoissa ulos. Etsittiin ensimmainen kahvila ja ruvettiin miettimaan etta mihinkohan sita on tultu. Hetken keskustelun jalkeen paastiin yhteisymmarrykseen kaupungin nimesta ja olihan sekin jo saavutus. Mikaan opaskirja tai mikaan muukaan ei paikkaa tuntenut joten lahdettiin jalan ottamaan kaupungista selvaa. Hotelli loytyi helposti ja seuraava operaatio oli ravintolan etsiminen. Se loytyi juuri ennen kun jalat pettivat. Edellisesta ruokailusta oli noin 12 tuntia. Tilattiin setit kanaa ja jaatin vesi kielella odottamaan annoksia. Ensin Joni sai annoksensa joka oli mustaakanaa. Liha ja jopa sen luut oli pikimustia ja ymmartaakseni ihan syomakelpoista. Sitten tuli mun ja aapon kana joka olikin vahan erilainen kokemus. Reseptia en tieda mutta voin arvata sen menevan about nain.
1. Ota kanaa jaloista kiinni ja hakkaa poytaa kunnes se on sopivan palasina.
2. Poista kaikki syotavat osat ja laita palaset uuniin.
3. Ota palaset uunista, laita paalle limea ja lyo lautaselle
4. Tarjoile heti nalkaiselle ja oudon nakoiselle lansimaalaiselle.
Lautasella edessamme oli siis kuumottavan nakoinen kasa luita, nahkaa ja muita kanan osia. Tai ainakin sen JALOISTA paatellen se oli kana. Muuten oisin luullut kissaksi. Paatin lahtea silti avoimin mielin sen kimppuun mutta ei siina oikeesti mitaan syotavaa ollut. Poistuimme vahin aanin ja talla kertaa kokille ei kiitoksia lahetetty. Kavimme ostamassa seuraavalle paivalle junaliput ja painuimme tyhjinvatsoin nukkumaan. Ei paljon uni tullut siina oman vatsan kurnimista kuunnellessa. Juna lahti kello 4.16 aamuyosta joten heratys oli 3 jalkeen. Taas sama ralli edessa kun eilen ja viela enemman tyhjalla vatsalla. 7 tunnin junamatka Huen kaupunkiin sujui kuitenkin yllattavan kivuttomasti. Perilla hakeuduimme ravintolaan josta saimme BLT-sampylat, perunasalaattia ja banana pancakesit. Jokaisella meinas tulla itku silmaan. Kylla ne sen verran hyvalle maistui.

Tulipa paljon tekstia. Pahoittelen huonoa suomea, jotenkin on paa ihan tyhja talla hetkella. Nyt olemme jo Huesta kerennyt Hoi Aniin asti mutta antaa Aapon jatkaa seuraavaksi Huen suomitavaroista, jalkapallopeleista kaverin nimelta Longlife kanssa ja hienosta kokemuksesta paikallisessa lastentarhassa. Kiitos siita viela Sannamarille!!! Kaikille tutuille terveisia ja blogia saa kommentoida.